Porin häämessut pidettiin viikonloppuna. Piipahdin paikalla parin ystäväni kanssa kuten viime vuonnakin. Ainoa ero oli tällä kertaa se, ettei minulla ollut enää harteillani kaason pestiä. Yhdet häät on kuitenkin tulossa kesällä ja muutenkin on kiva päästä vähän nuuhkimaan messujen tunnelmaa, hypistelemään hääpukujen tylliä, tsekkaamaan trendejä ja pyöriskelemään hetkeksi niissä pinkeissä prinsessaunelmissa. Kyllä minäkin vielä jonakin päivänä! Haaveilu on harmitonta ja hauskaa. Luullakseni 99 prosenttia naisista unelmoi tulevista häistään jossakin vaiheessa elämäänsä.
Oma unelmointipyöriskelyni kuitenkin keskeytyi suht tylysti ja yllättäen, juuri kun olin vasta vauhtiin pääsemässä. Olin pysähtynyt erään näytteilleasettajan pöydän eteen ja selailin verkkaiseen tahtiin esillä olevia juhlapukukatalogeja. Iloisen oloinen nainen huikkasi pöydän toiselta puolelta;
- Moi, onko sulla häämekko etsinnässä?
- Ei vielä täksi kesäksi, minä vastasin yhtä iloisesti. - Toivottavasti kuitenkin lähitulevaisuudessa!
- ...joo.
Myyjättären vastaus viipyi ensin hiukan liian pitkään ja sen tullessa ei tarvinnut höristellä korvia ymmärtääkseen, että sääliähän sieltä pukkasi! Sääliä siitä että minä, yybersurkimus, jonka mies (jos sellaista edes oli) ei ollut vielä niksauttanut niveltäkään saati polveaan, kehtasin punkea häämessuille, vaikka mahdolliset hääni olivat vielä vain vaaleanpunaista höhhöä enemmän kuin kovaa realismia. Voi tyttökulta, luuletkos pääseväsi naimisiin?! Buahahah, not gona happenn! Laske suosiolla alas se katalogi ja poistu vähin äänin takaovesta. Jooko. Ettei sulle ja meille muille tule paha mieli.
Meinasin aluksi vetäistä vähän hernettä rööriin, mutta lopuksi päädyin kikattelemaan koko asialle. On totta, ettei tulevaa tahdon-päivääni ole lukkoon lyöty, ja voi toki olla, ettei homma ole ajankohtaista kuin vasta vuosien päästä, mutta myyjättären olisi ehkä silti kannattanut bongata simmuistani paistava pinkki hohde ja markkinoida liikeensä pukuja normityyliin. Koska minähän menen naimisiin, prkl! Huonon asiakaspalvelun muistijälki on valitettavan pysyvä. Se kestää, omalla kohdallani todennäköisesti myös siihen h-hetkeen. Hääpukuja saa myös netistä.
No oli messuissa jotain hyvääkin. Juhlapukunäytös oli upea ja erityisen positiivista oli se, että löysin messujen outletista mukaani uuden tummansinisen iltapuvun. Sen saa pienellä tuunauksella täydelliseksi ja hintaa vaivaiset 30 euroa. Jei!
<3 Laaban ”bride to be in 20xx”
Kaasona kesällä 2012ja 2013 (alempi kuva: Kalle Nordling/ Äänirasia)
