Sain synttärikutsun. Sehän on ihan mieltsin kiva juttu, eikö? Ja onkin. Aina pienenä kun synttärikutsu tuli, postissa ja korttina käteen, innostuin aivan valtavasti! Ihanaa, synttärit ja kaikkia herkkuja ja kavereita ja tekemistä ja riehumista ja ehkä aasinhäntää ja nättiä klänninkiä ja rusettia tukkaan. Lahjaa ei tarvinnut ressata, koska äiti hoiti sen ja tuikkasi käsiin sankarin kotiovella; tuosta, anna ja onnittele.
Nykyisin, kun saan kutsun syntymäpäiville (joskus vielä tekstiviestillä, useimmiten Facebookiin luodun eventin kautta) olen yhä edelleen yhtä innoissani; ihanaa, synttärit ja kaikkia herkkuja ja kavereita ja tekemistä ja ehkä parit drinksut ja nättiä klänninkiä ja meikkiä ja tukka suoritusrauhalla siuh! Ainiinselahjajoooiskojokulahjakortti..?
Niin siis sain synttärikutsun. Kyllä, nassukirjan kautta. Ensimmäinen fiilis oli kuitenkin tällä kertaa jotain ai kauheeta-tyyppistä. Kutsu tuli nimittäin serkkutyttöni 20-vuotispäiville. Itselle tulee parin kuukauden kuluttua täyteen ihan jokin muu pyöreä luku. Olen siis kymmenen vuotta liian vanha noihin kinkereihin. 10. freaking. years. too. OLD. !
Kun katson itseäni peilistä, asiassa on harvoin mitään ongelmaa. 30-vuotias ei ole vielä vanha. Hiukseni eivät ole merkittävästi ohentuneet, silmänurkkien rypyt huomattavasti syventyneet eikä perseeni järisyttävästi levinnyt. 10 vuoden aikana enemmän tai vähemmän ylläpidetyn salitreenin ansiota kroppani saattaa olla huomattavastikin kovemmassa tikissä kuin joskus ennen. Miksi siis värisyttää? Ehkä siksi, että kolmenkympin korvilla sitä jotenkin perustavanlaatuisesti ymmärtää, että tästä minä en enää kaunistu. Tästä on suunta vain alaspäin. Toisin sanoen; this is the best I can be.
Joo, toki tiedän ettei asia lopulta ole noin yksinselitteinen eikä suora, ja suurimman osan ajasta pystyn ajattelemaan ja käsittelemään asiaa ihan fiksusti. Ihmisellä on lähestulkoon rajaton vapaus kehittää itseään elämän eri osa-alueilla, lähes elämän loppuun saakka. Ulkonäkö on vain yksi ihmisyyden osa, eikä missään nimessä se tärkein. Aika ei säästä meistä ketään ja vaikka rypyt simmunurkissa ovat varmasti jälleen seuraavan kymmenen vuoden aikana yhä syventyneet, kokemuksien reppu selässä on karttunut taas rutkasti ja henkinen pakki paisunut entisestään.
Image may be NSFW.
Clik here to view.
Miksi siis stressata ajatuksesta, että istun piankin juuri ja juuri 20 vuotta täyttäneiden simpsakoiden misujen kanssa samalla sohvalla kulauttelemassa skumppaa? Minun ei tarvitse yrittää sulautua joukkoon. Minun ei tarvitse yrittää olla ikäistäni nuorempi tai vanhempi. Minun ei tarvitse nauraa väkisin kaikille vitseille, enhän tee niin ikinä muutenkaan. Jos joku kysyy ikääni, kerron sen suoraan. Kyllä, olen kohta kolmekymmentä. Ai en lainkaan näytä siltä? No kiitos, kyllä kysyttiinkin taas paperit viimeksi siiderikaupoilla.
En stressaa, vaan menen.
<3 Laaban
p.s Naistenpäivä oli viime lauantaina; myöhäiset onnittelut kaikille ihanille, eri ikäisille, näköisille ja kokoisille mimmeille!
